Ajankohtaista

Hell Yeah -blogi avautuu

Myönnän. Olen pelkuri.
Saisiko sitä tässä vaiheessa kisaan valmistautumista myöntää? Ei varmaan, mutta minä myönnän ja se tuntuu helpottavalta.
Tai oikeastaan voin nyt jo sanoa, että olin pelkuri. Olen saanut siihen jo apua ja saan koko ajan. Ja se taas tuntuu pirun hyvältä.
Mutta aloitetaanpa siitä mistä kaikki alkoi.
Mulla on ollut unelma. Unelma siitä, että joku päivä kiipeän lauteille ja voitan kehonrakennuskisat. Se unelma mulla on ollut tosi monta vuotta. Olen sitä pilanpäiten huudellut ympärilleni, mutten oikein ole uskonut siihen itsekään. Kunnes 2014 päätin, että nyt tai ei koskaan.
Olen perheellinen, neljän lapsen isä. Pyöritän Riihikoskella ja Aurassa yhdessä mun vaimoni kanssa kuntosalia nimeltä Sun Sali. Oma kuntosali on yksi mun täyttyneistä unelmistani.
Olen aina tykännyt rääkätä itseäni kuntosalilla ja nyt olen tosi paikan edessä. Huhtikuussa se tapahtuu.
Matti Halonen on tehnyt mulle ruoka- ja treeniohjeen. Mutta en vain saanut otetta treenaamiseen, enkä syömiseen. Siksi myönnän, että olen pelkuri. Löysin itsestäni kasan fyysisiä heikkouksia, sellaisia heikkouksia, joihin olen ruvennut vuosien mittaan uskomaan.
Mulla on olevinaan heikkoja kohtia kropassa, ja mä en mukamas pysty tekemään tiettyjä liikkeitä, vaikka olen määrätietoisesti treenannut niitä kolme vuotta. Silti kynnys mennä kyykkyyn tai tehdä raskasta maastavetoa on suhteettoman korkea. Pystyn tekemään jalkaprässiä 400 kilolla, mutta mä en saa jalkakyykyssä sataa kiloa! Se kertoo vaan, että kaikki on korvien välistä kiinni, kaikki on pelkkää uskomusta. Joku on sanonut joskus mulle, että mulla on heikot jalat ja mä olen alkanut uskomaan siihen vaikka mä tiedän, ettei se mun uskomus pidä paikkaansa.
Toinen asia on ollut syöminen. Mikä piru saa mut ajattelemaan, etten mä halua syödä niin kuin ohjeissa lukee? Olen miettinyt, että se on auktoriteettikammo. Mulle tulee fiilis, että ”älä vittu tuu mulle sanomaan miten mun tulee syödä”. Häh?
Näiden uskomusten yli pääseminen ja oman ajatusmallin muuttaminen, sekä itseluottamuksen vahvistaminen – siinä on ollut mun viime kuukausien tärkeimmät muutoskohteet ja onneksi olen saanut siihen apua Loistotähdestä, Tarja Kupiakselta. Nyt mä jo tiedän, että mä pystyn tähän, mä pystyn ihan mihin vaan.
Tästä kisoihin valmentautumisesta on tullut jo nyt ihan älyttömän hauska tutkimusmatka, kun huomaa miten pienistä asioista on kysymys. Onhan mulle kaikki sanoneet verkkokaupoista, vaatemyynneistä ja vaikka mistä, että ei tuu onnistumaan, konkurssia pukkaa, enkä mä niitäkään usko. Mä olen vaan tehnyt koska mä haluan tehdä niitä. Mutta tässä asiassa on eri juttu, mulla vaan levy on jäänyt soittamaan epäuskoa mun päässä. Se on kauheen säälittävää.
Mutta nyt on aika tälle kypsä! Ehkä se ei aikaisemmin olisikaan ollut. Nyt on mun aika. Nyt mä haluan saavuttaa tän mun tällä hetkellä suurimman ja ehkä elämäni tärkeimmän tavoitteen!
Tää ei ole vaan sitä, että mä saan lihasmassaa ja jonkun palkinnon, vaan tähän kuuluu niin paljon kaikkea muuta. Mä tunnen nyt jo kuinka mä muutun ihmisenä vahvemmaksi ja itsevarmemmaksi. Mua oikein pelottaa, että kun mä saan tämän projektin päätökseen, niin minkälainen musta tulee fyysisesti ja henkisesti. Mä meen vaikka läpi seinän!

 
Näin mä teen!
Tervetuloa mukaan tälle mun matkalle! Lupaan, ettei ole tylsää.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *